Mehiläisvuosi
Mehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä ja hunajan tuottajia. Mehiläisvuodella tarkoitetaan mehiläisten elinkaarta, toimintaa ja sesonkivaihtelua vuoden aikana. Vuotuinen sykli vaikuttaa mehiläisyhteiskunnan dynamiikkaan ja hunajan tuotantoon.
Kevät
Lumisessa Pohjois-Karjalassa pesät lapioidaan maalis-huhtikuussa esiin lumen alta, kun auringon ensimmäiset lämmittävät säteet herättelevät luontoa. Silloin mehiläisten on aika päästä puhdistuslennolle pitkän talven jälkeen. Mehiläiset lähtevät pesästään hakemaan vettä sekä pensaiden ja puiden siitepölyä. Kevään ensimmäisistä pajun mesipisaroista muodostuvaa kirkkaan keltaista hunajaa pääsevät mehiläishoitajat vain maistamaan, sillä se on mehiläisille tärkeää ravintoa.
Mehiläishoitajan kevättöitä ovat pesän tilanteen tarkastus: riittääkö ruoka ja siitepöly, onko pesässä hyvä kuningatar ja onko pesä tarpeeksi suuri selvitäkseen elinvoimaisena kesään? Mehiläispesien pohjat puhdistetaan ja varmistetaan, että mehiläiset pystyvät pitämään pesän lämpimänä vaihtelevassa kevätsäässä.
Loppukeväästä voikukka valtaa pellot sekä pientareet. Mehiläiset surraavat onnellisina kukasta kukkaan ja pesiin alkaa kertyä kullan keltaista hunajaa. Myös kotipuutarhojen omenapuut ovat keväällä mehiläisille tärkeitä siitepöly- ja mesikasveja. Pesät vahvistuvat vauhdilla. Hyörinä ja surina voimistuu, kun jokainen mehiläinen tietää tehtävänsä siivoojana, ruokkijana, rakentajana, hoitajana ja lopulta siitepölyn ja meden kerääjänä.
Kesä
Kesä on mehiläisille intensiivistä aikaa, sillä satokausi on vain kesäkuusta elokuun alkuun. Kun satokasvit kukkivat ja hämärän aika on lyhyt, ahertavat mehiläiset ahertavat ympäri vuorokauden. Satokasveina ovat mm. mustikka, puolukka, metsävadelma, apila ja loppukesästä horsma ja kanerva.
Kesä on kiireistä aikaa myös mehiläishoitajille. Tarhoilla kierretään joka päivä, jotta jokaista mehiläispesää ehditään hoitaa kymmenen päivän välein. Kesän aikana mehiläismäärä pesässä kasvaa jopa 100 000 mehiläiseen. Mehiläisyhdyskunnan kasvaessa lisäätään pesäosastoja.
Hoitokerroilla tarkkaillaan myös merkkejä parveiluinnosta. Jos parveilukuumetta havaitaan, estetään mehiläisten karkailu harhautuspesän avulla. Joskus parvi saattaa livahtaa läheiseen puuhun tai savupiippuun ja kesäpäivä kuluu pyydystäessä karkulaisia.
Kesä-heinäkuussa kasvatetaan uusia kuningattaria parhaiden emojen toukista. Kesän mittaan paritustarhoilla pariutuvat emot korvaavat vanhaksi käyneen kuningattaren loppukesästä.
Syksy
Mehiläisten kesä lähenee loppuaan, kun viimeiset satokasvit, horsma ja kanerva, lopettelevat kukintaansa ja mehiläishoitajien on aika aloittaa sadonkorjuu. Sadonkorjuussa suurin osa hunajakakuista otetaan pois mehiläispesästä niin, että pesään jää riittävästi hunajaa turvaamaan mehiläisten talvehtimisen. Lisäksi mehiläisille syötetään luomusokerista valmistettua talviruokaa, jotta yhdyskunta selviää hengissä pitkästä talvesta. Syyskuussa mehiläisten kesän aikana keräämä hunaja lingotaan, siivilöidään ja ympätään sekä varastoidaan.
Ilmojen viiletessä syksyllä mehiläiset ovat täysin puolustuskyvyttömiä ja tarvitsevan mehiläishoitajan apua selvitäkseen talven haasteista. Syksyn hoitotoimenpiteet mehiläispesillä ovat tautien ennaltaehkäisy käyttäen luonnonmukaisia orgaanisia happoja, mehiläispesien suojaaminen hiiriverkoilla sekä lintujen häirintää estävällä suojakankaalla.
Talvi
Mehiläiset talvehtivat pesässään lumen alla talvipallossa kuningattaren ympärillä. Talvella pakataan ja markkinoidaan hunajaa sekä valmistautumaan seuraavaan satokauteen korjaamalla vanhaa ja rakentamalla uutta kalustoa.
Maalis-huhtikuussa mehiläisvuosi alkaa alusta. On aika suunnata tarhoille kaivamaan mehiläispesät esiin kinosten alta ja ryhtyä malttamattomana tarkistamaan miten mehiläiset ovat talvesta selvinneet. Intoa tihkuen palaamme tervehtimään pörriäisiä, joiden tarkkailua ja mehiläispesän tuoksua jo pimeän talven aikana tullut kova ikävä.
